Haaveillaan vanhuudesta

Pienet lapset haaveilevat isompien taitojen oppimisesta. Nuoret puolestaan aikuisuudesta ja sen mukanaan tuomasta itsenäisyydestä. Monet aikuiset taas rämpivät ruuhkavuosien keskellä haaveillen vapaudesta ja letkeistä eläkepäivistä. Mutta oletko kuullut monenkaan haaveilevan vanhuudesta?

Vanhuus on luonnollinen osa ihmiselämää siinä, missä lapsuus, nuoruus ja aikuisuuskin. Miksi ajoittain kuitenkin tuntuu, että kulttuurissamme juuri vanhuus on elämänvaiheena vähemmän arvotettu, kuin toiset? Koetaanko vanhuus elämänvaiheena, jonka saavuttamisessa ei nähdä haaveilun aihetta? Mielestäni pitäisi.

“Kuka minua hoitaa, kun tulen vanhaksi?"

Vanhuuteen ja ikääntyneiden palveluihin liittyvä keskustelu on jo pidempään ollut omiaan herättämään huolta ikääntyvän väestön keskuudessa. Julkinen palvelusektori on hyvinvointialueelle siirtymisen myötä suurten muutosten ja mullistusten keskellä. Palvelukokonaisuus on useine sektoreineen laaja ja asiakkaan näkökulmasta sekava viidakko.

”Kuka minua hoitaa, kun tulen vanhaksi?”, on tänä päivänä yksi yleisimmistä senioreita pohdituttavista kysymyksistä. Jo tästä voimme päätellä, että tehtävää on palvelujen kehittämisen ja eettisesti kestävän kokonaisuuden rakentamisessa paljon.

Epävarmuus tulevasta voi lamauttaa ja johtaa tilanteeseen, jossa omaa ikääntymistä ei edes haluta pohtia. Jos verkkokalvoille ja korville kantautuva viesti on jatkuvasti sama niukkuutta lupaava virsi, on ymmärrettävästi vaikeaa löytää omasta vanhuudesta mitään haaveilun aihetta.

“Loistavia ja laadukkaita senioreille suunnattuja palveluja on saatavilla paljon.”

Tärkein viestini palvelujen suhteen epävarmuutta ja huolta kokeville on, että loistavia ja laadukkaita senioreille suunnattuja palveluja on saatavilla paljon. Kun pohdimme hyvissä ajoin, mitä hyvä vanhuus tarkoittaa itselle ja rakennamme vahvat tukipilarit tulevaa varten mm. selvittämällä saatavilla olevia vaihtoehtoja ja huolehtimalla oikeudellisesta ennakoinnista, rullaa arki mukavammin ja ennakoitavammin myös silloin, kun ikää tulee enemmän ja avuntarve lisääntyy.

Rohkaisenkin kaikkia korkeampaa ikää lähestyviä ryhtymään haaveiluun arvokkaan ja oman näköisen vanhuuden puolesta! Kun tieto lisääntyy, vähenee samalla mahdollinen tulevaisuuteen liittyvä epävarmuus.

“Tieto vähentää tuskaa”, kommentoi eräs sosiaalisen median käyttäjä osuvasti erästä Facebook julkaisuani. Tästä olen ehdottomasti samaa mieltä.

Teija Repo

Navisoksen perustaja ja senioripalveluiden asiantuntija